4. A WHALELURE

4:33

Composition: Juho Kilponen

Lyrics: Juho Kilponen

The next one is probably the silliest song on the album which is kind of proving the point of the text, questioning and literally mocking the intelligence and size of human brain. And by a whales perspective of course, which is quite well known for its intelligence (and quite huge brain size, even considering the size of the body).

The song itself is quite uptempo and got one of those riffs which literally made me laugh out loud while writing it. In addition there is, again, chorus with jazzy chords and melody as well as c part with blast beat sea adventure and a short funeral in the end of it.

A goofy song required goofy text, although with a serious point. As human has tendency to show off its achievements, the text is a tall story about catching the biggest fish, a whale (and no, it is not really a fish), thus questioning the superiority of human brain through his morally failed achievements. Also intelligence quotient and physical size of human brain (and certain reproductive organ) gets quite harsh mockery from the whale which is desperately trying to escape the ocean from all the human shed shit. That is stated in the bridge of the song:

"your perception of brain capacity
only reflects your great ability
to exaggerate your tall tales 
of the size of whales tail
if your intelligence quotient was
measured by your achievements done
obtained zero would be reduced by one
the result is not worth to solve"

And as shit tends to fall down from the top, animal kingdom starts to plan a revolution as its getting fed up with the current precedence. In the end man gets thrown overboard into his self shed shit drowning in his shame and sinking with his arrogance. Animals can be pretty cruel sometimes!

Seuraavana varmaankin hölmöin kappale levyllä, joka tavallaan jo itsessään kuvaa hyvin tekstin sanomaa, jossa kyseenalaistetaan ja kirjaimellisesti pilkataan ihmisaivojen älykkyyttä ja kokoa. Ja tietenkin valaan näkökulmasta, onhan se tunnettu älykkyydestään (ja aika isoista aivoistaan, kokoonkin suhteutettuna).

Kappale itsessään on kiivastempoinen ja siinä on yksi levyn riffeistä, jota tehdessä nauroin ääneen. Lisäksi siitä löytyy, jälleen, jazzmaisilla soinnuilla ja melodialla varustettu kertosäe sekä c-osassa blast beat-meriseikkailu, jonka lopussa lyhyet hautajaiset.

Hölmö kappale vaati hölmön tekstin, kuitenkin oikealla sanomalla. Kun ihmisellä on taipumusta mahtailla saavutuksillaan, teksti kertoo kalajutun suurimman kalan pyydystämisestä eli valaan (ja ei, eihän se oikeasti ole kala), kyseenalaistaen ihmisaivojen ensiluokkaisuuden ihmisen moraalisesti epäonnistuneiden saavutusten kautta. Lisäksi älykkyysosamäärä ja ihmisaivojen (sekä tietyn lisääntymiselimen) koko saa rajua pilkkausta valaalta, joka epätoivoisesti koittaa paeta merestä ihmispaskan alta. Se on kiteytetty kappaleen silta-osassa.

"your perception of brain capacity
only reflects your great ability
to exaggerate your tall tales 
of the size of whales tail
if your intelligence quotient was
measured by your achievements done
obtained zero would be reduced by one
the result is not worth to solve"

Ja kuten paskalla on taipumus valua alaspäin huipulta, eläinkunta alkaa suunnitella vallankumousta kun sen mitta alkaa täyttyä nykyisestä arvojärjestyksestä. Lopulta ihminen heitetään laidan yli omaan paskaansa hukkumaan häpeäänsä ja uppoamaan ylimielisyytensä kanssa. Eläimet voivat olla välillä aika julmia!

-JK