Composition: Juho Kilponen
Lyrics: Juho Kilponen
The last song is an epilogue to the album taking place a long time after the earlier events. The human evolution has peaked and started to decline while the size of brain and territories diminishes and the laws of jungle are applied.
Quite early in the writing process this felt like it has to be somewhere in the end, maybe even an ending track as it`s quite colossal. The text idea about a gorilla or chimpanzee fitted together with the main riff of this song as it sounds like a gorilla stomping around with all the groove. Again, one of the amusing riffs. In the same way it is quite colossal throughout the song having a lot of choirs and low tuned groovy guitar riffs. The grooviness gets a bit out of hand in the middle section when a jazz/blues solo kicks in, with finger snapping and walking bass, of course. This song in particular was fun to write which can be heard especially in that section. The melody of the intro track repeats during the song as well and once again in the end closing the album.
It was also clear that the text would be in the end of the album as it is about biologically closest species to human. Another reason to end in this subject is the book I mentioned earlier, Ishmael, which is about a gorilla. That book influenced the album heavily and the gorilla became sort of symbol for it, even though the name and the cover of the song refers to chimpanzee. Again, my obsession to titles with multiple meanings turned it into Sinpansee, which consists of several other words related to the album theme. The album cover logo shows the development curve and this text takes place in the right end of it, as the human evolution is reversing. The territories, habitats and brain become smaller as evolution planned human to fall. The chorus is a flashback from the time when human was still on the top of its development but stating that its outrageous attempt to become divine lead to its decline and eventually fall:
"once I had my dream that I could fly
above the clouds
but then realized I have no wings
now I might fall"
Viimeinen kappale on albumin epilogi, joka sijoittuu ajallisesti paljon aikaisempia tapahtumia myöhemmäksi. Ihmisen evoluutio on nähnyt huippunsa ja alkanut taantua samaan aikaan aivojen ja reviirien koon pienetessä viidakon lakien vallitessa.
Aika aikaisessa vaiheessa kappale vaikutti sijoittuvan jonnekin albumin loppupuolelle, mahdollisesti viimeiseksi, onhan kappale aika kolossaalinen. Teksti-idea gorillasta tai simpanssista sopi hyvin yhteen pääriffin kanssa, kuin gorilla tömistelisi grooven tahtiin. Jälleen, yksi niistä viihdyttävistä riffeistä. Kappale jatkuu samaan tapaan kolossaalisena kaikkine kuoroineen ja matalavireisine groovaavine riffeineen. C-osassa groovet lähtevät hieman käsistä jazz/blues-soolon alkaessa, sormien napsautusten ja walking bass-kuvioiden kanssa tietenkin. Tätä kappaletta oli erityisen hauska tehdä, joka kuuluu varsinkin tuossa osassa. Introssa esitelty melodia toistuu myös tässä kappaleessa ja vielä kerran lopussa päättäen albumin.
Myös teksti oli selkeästi tulossa loppupuolelle, koska se kertoo biologisesti lähimmästä lajista ihmiselle. Toinen syy lopettaa tähän aiheeseen on aiemmin mainitsemani kirja, Ismael, joka kertoo gorillasta. Tuo kirja vaikutti albumiin vahvasti ja gorillasta tuli jonkinlainen albumin symboli, vaikka kappaleen nimi ja kansikuva viittaakin simpanssiin. Albumin kannessa näkyvä logo kuvaa kehitystä ja tämä teksti sijoittuu tuon kuvan oikeaan reunaan, ihmisen käänteiseen evoluutioon. Reviirit, elinympäristöt ja aivot pienenevät, koska evoluutio suunnitteli ihmisen putoamaan. Kertosäe on häivähdys ajasta, jolloin ihminen oli kehityksensä huipulla, mutta toteaa häikäilemättömän yrityksen tulla taivaalliseksi johtaneen laskuun ja lopulta pudotukseen:
"once I had my dream that I could fly
above the clouds
but then realized I have no wings
now I might fall"
-JK
No comments:
Post a Comment