7. THE RACE OF RATS

4:20

Composition: Juho Kilponen

Lyrics: Juho Kilponen

The next one is the ballad of the album, at least in tempo wise, but I wouldn't call it a love song in the traditional sense. This song dives deep into the disgusting sewers of human mind where the animals have dropped and abandoned the rational race to simmer in self-pity.

The writing of this song got some doom and even stoner metal influences somehow. The overall feel is very dragging and oppressive with dominant bass and the idea was to make it sound like crawling in sewers. Some contrast to that gives the middle section with again some latin influenced rhythm and alternating bass. The structure of the song is a bit unusual having the "chorus" in the end, but the song itself consist only of a few parts. After all the song was really all about building strong ambiance fitting with the text which, I think, was pretty much achieved.

Considering the whole theme, this is one of the key texts. The title refers to several things (seems to be my personal race to include as many meanings in a title as possible) such as the literal race of the rodent rats, the competition between them and also to the current rat race style of living. The text sails in a worthlessness void trying to find fulfillment, thrill and meaning after all the wasted time and disgrace. Finally the chorus concludes:

"No-one knew a way how to fulfill the wasted race
like a sewer pipe got clogged by excreted racial disgrace
the ark is filled full, the last passenger without a seat
the rational race left to drain in its self-shed shit"

Seuraavana vuorossa albumin balladi, ainakin kappaleen temmon mukaan, mutta ei sitä perinteiseksi rakkauslauluksi voine kutsua. Tässä sukelletaan syvälle ihmismielen viemäreihin, jonne eläimet ovat itsesäälissä rypevän rationaalisen rodun pudottaneet ja hylänneet.

Musiikissa on jonkinlaisia doom ja stoner metallivaikutteita. Yleinen tuntuma on hyvin laahaava ja ahdistava dominoivine bassoineen ja alun perin ideana oli saada se kuulostamaan kuin viemäreissä ryömisi. Vastapainoksi kappaleen keskiosassa on jälleen kuultavissa lattarivaikutteista rytmiä ja vaihtobassoa. Kappaleen rakenne on hieman epätavallinen, koska "kertosäe" on lopussa, mutta kappale itsessään koostuu vain muutamasta osasta. Loppujen lopuksi tarkoituksena oli saada aikaan vahva tunnelma, joka sopii hyvin tekstiin joka, ainakin omasta mielestäni, aika lailla onnistui.

Levykokonaisuuden kannalta kappaleen teksti on avainasemassa. Otsikko viittaa useaan asiaan (vaikuttaisi olevan oma henkilökohtainen kilpailuni sisällyttää kappaleiden nimiin niin monta merkitystä kuin mahdollista), kuten kirjaimellisesti jyrsijärottien rotuun, niiden väliseen kilpailuun sekä myös nykyiseen elämäntapaan oravanpyörässä. Teksti seilailee arvottomuustyhjiössä etsien täyttymystä, jännitystä ja tarkoitusta kaiken haaskatun ajan ja häpäisyn jälkeen. Lopussa kertosäe kiteyttää:

"No-one knew a way how to fulfill the wasted race
like a sewer pipe got clogged by excreted racial disgrace
the ark is filled full, the last passenger without a seat
the rational race left to drain in its self-shed shit"

- JK